Sotakorvaukset

Pateniemi toimitti sotakorvauksena Neuvostoliittoon 522 puutaloa

Lainaus Patela-Herukka lehdestä numero 4/1989

Toimitukset valmiina vuonna 1948.

Keskiviikkona, maaliskuun 3 pnä 1948 oli Oulu Osakeyhtiön Pateniemen
tehtaitten puutalotehtaan ja höyläämön väki kutsuttu tehtaitten ruokalaan kahvitilaisuuteen sen johdosta, että maamme osalta on puutalojen sotakorvaustoimitukset Neuvostoliittoon saatu päätökseen. Kutsua oli noudatettu sataprosenttisesti ja oman talon väen lisäksi edustajien ohella Nuottasaaren tehtaitten yli-insinööri Kulvik, yhtiön konttoripäällikkö Kuusisto ja myyntipäällikkö Lindfors – yhtiön toimitusjohtaja oli matkan vuoksi estynyt saapumaan tilaisuuteen.

Insinööri Eero Yrjönen piti tilaisuudessa seuraavan puheen, minkä
päätyttyä nautittiin maukkaat pullakahvit.

”Aiheen tähän vaatimattomaan juhlahetkeemme on antanut eräs varsin
merkittävä tapahtuma maamme sodanjälkeisessä taloudellisessa elämässä. Niin kuin äskettäin olemme lehdissä saaneet lukea, on sotakorvaustoimitukset puutalojen osalta suoritettu loppuun viimeisen vaunun ylittäessä rajan Vainikkalassa viime tammikuun 28 pnä. Puutalo Oy:n jäsenenä on yhtiömme omalta osaltaan ollut tätä velvoitetta suorittamassa.

Vaikkakin julkisuudessa on jo esitetty pääpiirteitä puutalojen sotakorvaustoimituksiin liittyvistä tapahtumista, lienee kuitenkin paikallaan tässä tilaisuudessa palata asiaan ja samalla palauttaa mieliin yhtiömme osuus niihin.

Heti välirauhan tultua solmituksi Suomen ja Neuvostoliiton välillä syksyllä 1944 aloitettiin neuvottelut sotakorvaustoimituksista ja niiden jakautumisesta eri tavararyhmien kesken.

Puutalojen osuudeksi tuli tällöin 400.000 m2 jakautuen siten, että ensimmäisen sotakorvausvuoden toimitukset olivat dollarimääräisesti melkein seitsemän kertaa suuremmat kuin mihin ne kolmannen sotakorvausvuoden alusta lähtien oli määrätty.

Tämä merkitsi erittäin vaativaa tehtävää vasta neljä vuotta aikaisemmin
perustetulle Puutalo Oy:lle, jolle puutalojen sotakorvaussuoritus kokonaan annettiin. Sen vuoksi oli tärkeätä saada toimitukset alkamaan mahdollisimman pian. Tässä onnistuttiinkin niin – käyttämällä aluksi kotimaan tarkoituksiin suunniteltuja talotyyppejä – että jo saman vuoden joulukuun 9:pnä lastattiin ensimmäiset sotakorvauspuutalot rautatievaunuihin. Siitä alkoi se kunniakas toimitusten sarja, joka saatiin päätökseen, niin kuin mainittu, viime tammikuun 28:pnä. Tämä merkitsee sitä, että puutaloteollisuuden alalla on pystytty huomattaviin ennakkotoimituksiin, mikä on ollut tärkeätä muilla aloilla tapahtuvien viivästymisten vastapainona.

Tässä suhteessa mainittakoon, että ensimmäisen sotakorvausvuoden toimitukset suoritettiin 2 kk ennen määräaikaa. Ennen kuin toinen sotakorvausvuosi oli päättynyt, oli toisen ja kolmannen sotakorvausvuoden toimitukset kokonaan toimitettu, osittain jo neljännenkin. Kolmantena sotakorvausvuotena pystyttiin täyttämään neljännen ja viidennen vuoden velvoitteet kokonaan ja osittain kuudennenkin. Loput kuudennen sekä seitsemännen ja kahdeksannen vuoden osuudet saatiin näin ollen toimitetuksi neljännen sotakorvausvuoden alkupuolella, siis viime syyskuun 19 p:n ja useasti jo mainitun tammikuun 28 p:n välisenä aikana.

Jotta saataisiin täysi kuva Neuvostoliiton tähän mennessä tapahtuneessa puutalojen kokonaisviennistä, on syytä mainita, että samana aikana, jolloin sotakorvaustoimitukset saatu toimitetuksi, on Puutalo Oy toimittanut kauppavaihdon puitteissa itäiseen naapurimaahan noin 840.000 m2 valmiita puutaloja. Tämän lisäksi tulevat vielä ns. saksalaissaatavien palautussuorituksina toimitetut puutalot määrältään 177.000 m2. Kaikki edellä olevat määrät yhdistettyinä toteamme Puutalo Oy:n vieneen v 1945-47 Neuvostoliittoon puutaloja kaikkiaan 1.35 milj.m2.

Tämän määrän kuljettamiseen on tarvittu 37.208 rautatievaunua, jotka peräkkäin asetettuina muodostaisivat 335 km pitkän junan. Toisin sanoen jos tämä juna lähetettäisiin pitkin Pohjanmaan rataa, olisi veturi silloin Seinäjoella, kun viimeinen vaunu on Oulussa. Asiasta vielä selvemmän kuvan saadaksemme toteamme, että kokonaistoimitusmäärä vastaa noin 30.000 taloa, jotka yhteen ryhmään pystytettyinä muodostaisivat kaupungin, johon voitaisiin sijoittaa kaikki Tampereen ja Turun kaupungin asukkaat.

Edellä olevasta olemme nähneet Puutalo Oy:n kokonaisviennin Neuvostoliittoon eri velvoitemuodoissa. Luomme seuraavassa lyhyen katsauksen oman puutalotehtaamme osuuteen niissä.

Sotakorvauksena olemme toimittaneet 522 puutaloa, neliömetriltään 33.110m2, mikä vastaa lähes 8.3% sotakorvaustoimitusten kokonaismäärästä. Näistä ensimmäinen talo lähti joulukuun 22 p:nä v. 1944, viimeinen tammikuun 3 p:nä kuluvaa vuotta. Kauppavaihdon puitteissa olemme toimittaneet 861 puutaloa eli 53.600m2, mikä puolestaan on 6.4% kokonaiskauppavaihtotoimituksista. Palautussuorituksena olemme lähettäneet ainoastaan 16 puutaloa, neliömetrimäärältään 1.080,0m2 sekä sen lisäksi välittömästi sodan päätyttyä saksalaisille tehdystä tilauksesta jääneet 800 parakkitaloa. Varsinaisia puutaloja on siis Pateniemestä lähetetty n. 87.800m2, millä määrällä voitaisiin asuttaa noin 11.000 henkeä, eli lähes 1/3 Oulun kaupungin väestöstä. Äsken mainitussa jät5tiläisjunassa olisi Pateniemestä lähteneitä vaununa n.2.420 eli lähes 22 km:n pituudelta.

Tulkoon tässä yhteydessä vielä mainituksi, että kotimaan tarpeisiin on
Pateniemessä valmistettu vv. 1944-45 104 taloa yhteispinta-alaltaan 5.620m2, ts. asunnot 700 hengelle, Tanskaan on v. 1946 valmistettu 45 taloa, yhteispinta-alaltaan n. 2.250m2, millä määrällä on voitu asuttaa 280 tanskalaista. Viime kesänä toimitettiin Puolaan 215 taloa, pinta-alaltaan 10.500 m2, mistä määrästä 1800 puolalaista on voinut saada itselleen asunnon. Parasta aikaa on työn alla melko suuret tilaukset Neuvostoliittoon ja Puolaan.

Tähän tilaisuuteen on kerääntynyt höyläämöstä ja puutalotehtaalla tänä päivänä työskentelevä väki. Täältä puuttuvat kuitenkin ne, jotka ovat aikaisemmin näillä osastoilla työskennelleet, mutta eivät enää. Jotkut heistä ovat siirtyneet manan majoille, muut ovat nyt toisissa tehtävissä. Täällä ei ole tukkiosaston miehiä, jotka kuitenkin ovat käsitelleet puutalotehtaan raaka-aineeksi sahattuja tukkeja, eikä sahan väkeä, joka tämän sahauksen on suorittanut, ei kuivaamosta, lautatarhalta, korjauspajasta eikä rakennusosastolla työskenteleviä, jotka kuitenkin ovat välillisesti olleet mukana puutaloteollisuudessa. Odotamme kuitenkin päivää, jolloin sahatavaran sotakorvaustoimitusten päättyminen on merkitsevä heille samaa kuin puutalojen osalta nyt täällä oleville.

Niin, hyvät höyläämölliset ja puutalotehtaalaiset, niillä teidän työpaikoillanne on yhteisesti uurastettu päivästä päivään, vuodesta toiseen, väliin vastoinkäymisiäkin kokien. Kuitenkin saatamma katsoa tyytyväisinä menneisiin vuosiin, erikoisesti todeten sen hyvän yhteistoiminnan, joka siellä on vallinnut työnjohdon ja työntekijöiden välillä sekä sen tunnollisuuden ja uutteruuden, millä kukin on tehtävänsä suorittanut. Näin edelleen jatkuen on meillä hyvät edellytykset kunnolla suorittaa ne tehtävät, mitkä puuteollisuuden alalla osaksemme tulevat. Sitä toivon kaikesta sydämestäni.”