Rafael Österlundin muisteloita

Pommituksista on jääny mieleen tälläinen kertomus. Isä oli lomilla käymässä ja oltiin saunasa lauantaipäivänä. Puotti pommeja ja oli talavisaikaa. Sahaakin ne yritti pommittaa. Maa tärisi niin kovasti, että saunan penkilläki vesi vajissa läikehti. Tärisi koko homma.

Tähän meijän vanahan mökin pohjoispuolelle ja eteläpuolelle putos palopommi. Minä sen löysin, se oli latallaan täsä pottumaalla. Meillä oli sellaset vanahanaikaset lastenvaunut, jossa on ne isot pyörät. Minä hain ne lastenvaunut ja panin sen pommin siihen lastenvaunuun kaverin kansa ja työnnin kartanolle oven etteen. Kun sitte olin seurantalolla, kun siellä oli suomalaisia sotilaita, ja minä olin siellä koulutuksessa kans. Sattumalta olin ja joku vääpeli piti esitelmää, että miten palopommi sammutetaan. Siinä oli naisia ja poikia, sen aikaset palopommit sisälsivät fosforia.

Missään nimessä palopommeihin ei saa panna vettä, kun se fosfori palaa, että se pittää hiekalla tukahuttaa. Palopommi ei räjähä, kun se syöksii vaan sitä tulta. Ja mulla oli semmonen ajatus, että poika kokeilee tuossa kartanolla, että miten se palaa. Ja äiti, minä muistan kun se sisältä näki. Silimät suureni päässä kun se näki, että pojalla on pommi kärrysä. Se otti mua käjestä kiinni ja mentiin tänne kotia. Se oli puhelin täällä, ei ollu joka mökissä puhelinta. Äiti soitti tuonne paloasemalle ja palokunta kävi hakemassa sen pommin.

Rafael Österlund