Pakinat ja tarinat

Pateniemeläisten pakinoita ja tarinoita menneiltä ajoilta Pateniemi-seura ry:n tekemien haastattelujen pohjalta

Valitse Pakinat ja tarinat-kohdan alaotsikosta haluamasi tarina.


Minun Pateniemeni

Minun Pateniemeni on ihana vanha Pateniemi, jossa olen syntynyt ja viettänyt lapsuuteni, nuoruuteni ja nyt olen tässä uudemman ajan Pateniemessä luultavasti eloni loppuajan.Myös isäni ja isäni-isä ovat syntyneet ja asuneet koko elämänsä Pateniemessä.

Syntymäkotini oli Seelannissa.Tulin isäni ja veljeni kanssa äidin kuoleman jälkeen Siekkisen perälle mummolaan asumaan.Siekkisen perältä on jäänyt mieleeni Ranruutin vekkuli viiksekäs suutari.Hänelle veimme kenkiä korjaukselle.Suutari aina sanoi:”Nämä on korjattu huohmenna tai ylihuohmenna,” ja hän taivutteli viiksiään ja laski leikkiä aina lasten kanssa.

Simpsonin täti,joka oli isäni täti, asui samassa talossa kuin me.Menin veljeni kanssa tädin tykö aamulla aina ennen kouluun lähtöä.Täti laittoi meille kahvit, poikansa kuppiin veljelleni ja minulle omaan kuppiinsa ja antoi pullaviipaleet. Täti oli ystävällinen pieni mummo. Toi aina meille pullaa kun leipoi.Mutta veljeni kaverit hän aina ajoi pois.

Kuivas -Iikka toi hevosella postin Kellon asemalta ja heitti Siekkisen sen kaupan edustalla olevaan postilaatikkoon, josta sen sai itse jokainenkin hakea.

Meidän likellä oli kellarin rauniot, josta laskimme yksi-suksi kilpailuja ja teimme hyppyreitä ja muutenkin vietimme talvella paljon aikaa siellä mäkiä laskien ja leikkien.

Raunioiden vieressä oli isosetäni pajan jäännökset, jonka ympärillä oltiin puksusta. Pajan seinän vieressä oli veljeni kanihäkki. Aina kanit siitä vähenivät, jospa veli myi niitä. En ole ainakaan tietteni syönyt kanin lihaa? Talvisin kanit olivat navetassa, jossa oli mummon yksi ”lehmänkanttura”, niin kuin me sitä nimitettiin. Sattuipa kerran kun tätini ja veljeni menivät navettaan ruokkimaan elikoitaan.Veljeni hoiti kahinsa,lähti pois ja pönkkäsi navetan oven hyvin kuin pitikin.Tulipa mummo töistä ja kaipasi tätiämme.Emmehän me veljeni kanssa tienneet missä hän on.Mummo meni navettaan ”kantturaa” katsomaän, otti pönkän navetan oven edestä ja viuh vaan. Tätini juoksi navetasta sisälle. Arvaatte miten veljelleni kävi.Hän sai kunnon selkäsaunan.Tätini muisti vielä 80- kymppisenä veljeni kauhistuneet silmät antaessaan löylytystä. Veljeni ei teljennyt navettaan tätiäni tahallaan.

Minun Pateniemessäni oli Risuniityn koulu, jonne johti koivukuja, jonka vasemmalla puolen oli päremökki. Päremökki on johonkin hävinnyt ja sen tilalle on rakennettu huoltoasema.Oikealla puolen tietä oli poliisiasema,jossa oli kolme tai neljä putkaa.Mihin Iie joutunut koko poliisiasema putkineen päivineen ja nyt putkia tarvitsisi.Leppioja meni mummolan maiden lävitse ja sinne nousi joskus kalojakin, joita veljeni pyysimertalla. Niin kalatkin ovat hävinneet Leppiojasta, ja Leppiojakin on siirretty eri paikkaan.

Rauhanyhdistys oli Siioninkankaalla, jossa kävin pyhäkoulua ja mummon kanssa seuroissa. Isot seurat kestivät 2-3 päivää ja siellä käytiin syömässä.Ruoka oli hyvää,ja siellä oli paljon ihmisiä syömässä ja kuuntelemassa jumalansanaa.Raudanyhdistyksen vierestä mentiin hyppyrimäelle ja ampumaradalle. Ampumaradalla kävimme tonkimassa, emmekä koskaan löytäneet mitään. Hyppyrimäki oli nimeltään Uusimäki. Siellä Vode ja Tane olivat tehneet pitkiä hyppyjä ja laskuja, joita en sattunut näkemään.Tätini kavereineen oli käynyt suurella vesikelkalla laskemassa mäestä huonoin seurauksin.Kelkka hajosi. Sitä en tiedä laskivatko aivan ylhäältä asti. Risyniityn koulun ohi meni tie Kiviharjuun,Daalien talon ohitse. Siellä oli hyviä mäkejä. Siellä käytiin laskemassa mäkiä keikoilla ja suksilla.Oli Juntusen metsä, josta sai puolukat, juolukat, mustikat ja oli siellä Juntusen ukko suolapyssyn kans, mitä en kyllä koskaan nähnyt, mutta siellä pitikin olla hiljaa, ettei se vaan kuule ja tule ampumaan.Oli siellä sodan aikaiset sirpalesuojan rauniotkin, joissa leikittiin, ja oli jännää.

Ojakylässäkin oli 4-5 kauppaa,sekä leipomo ja kaljatehdas, jota minä en muista, mutta olen siitä kuullut. Minut ja serkkutyttöni laitettiin ostamaan Ojakylän kaupasta mäntysuopaa.Yritimme olla hienoja ja sanoimme, että mäntysaippuaa, ja myyjä sanoi, että ei se ole mitään saippuaa vaan suopaa.Siellä oli myös suutari ja hevosmies Antti,jolla oli hevosia ja paljon vuokralaisia. Koulukaverinikin asui Antilla vuokralla ja kävin hänen luonaan joskus.Luistinpaana oli koulukankaalla yhtiön aidan vieressä.Siellä opettelin luistelemaan puuluistimilla, joiden terät olivat sahan lavia. Mummoni oli teettänyt luistimet puutalotehtaalla.

Porila oli jännittävä paikka,kun piti mennä postitoimistoon, joka oli Kuivaksen talossa vanhan maantien varressa. Porilan ohi piti aina juosta , etteivät Porilan pojat nähneet,sillä sieltä tuli lumipalloja ja kiviä niskaan,jos näkivät,mutta vastaavasti mekin heittelimme heitä, jos näimme heidän menevän meidän ohi. Siekkisen perällä ei ollut niin paljon lapsia,kuin Porilassa ja niinpä häviölle jäätiin.Kun Porilasta lähdettiin Siekkisen perälle päin,oli silta, joka oli maalattu valkoiseksi ja sitä sanottiin lemmensillaksi, että miksiköhän? Riijuuparit kävivät istuskelemassa sillankaiteilla.Meidän pihan läpi kulki tie, ja mummoni sanoi,että se on karttatie.

Seelannissa asui paljon romaaneja,jotka myös kulkivat meidän pihan lävitse ja kävivät joskus meillä. Oli yksi perhe,johon olimme tutustuneet, he kävivät meillä syömässä eväitään.Mies kulki lautatarhalla töissäkin. Heillä oli kaksi tyttöä, ja minä olen kirjoittanut pari rakkauskirjettä nuoremman tytön heilalle.Lienevätkö he saaneet toisensa.

Siekkisen perältä Kelloon päin mennessä oli Kaakkurinkangas (mihin nyt Kaakkuri Iie lentänyt), jossa asui Ulla. Ulla oli lautatarhalla töissä,ilosilmäinen ja vitsikäs, kiva tyttökaveri.Kaakkurinkankaalla asui myös Venla.Hän ompeli minulle monet mekot. Mekkokankaat mummo osti Siekkisen kaupasta, ja kangasta myytiin usein tiskin alta. Minä olin vähän sukulainen Siekkiselle, joten sain sen perusteella tiskin- aluskankaita,vaikka olimme Tyvelän kaupan kunteja.

PateniemeJuhlat puutalotehtaallassä oli suuri Oulu Oy:n omistama sahalaitos, puutalotehdas ja maatila karjoineen. Sahalaitoksen edustalla merellä laivat olivat redillä ankkurissa. Paatit veivät proomuilla puutavaran redillä oleville laivoille. Laivoja oli redillä useita ja ne viipyivät monta päivää. Kylälläkin näki monen maan kansalaisia (näkyyhän niitä nytkin,mutta ei merimiehiä).Joskus harvoin möljässä saattoi olla joku pieni laiva. Puutalotehtaalla tätini oli naulaamassa taloja, joita vietiin sotakorvauksena Venäjälle.Mummoni oli myös siellä siivoojana.Minä menin 15-vuotiaana lautatarhalle töihin. Suurimman osan leivästäni olen tienannut sieltä.Koululaisia oli etenkin kesällä paljon töissä.Välillä olin pois töistä, koska ”kasvatin” lapsiani kotona muutaman vuoden.Puutalotehtaalla oli joskus juhlia,joissa oli kuuluisuuksia, kuten Tapio Rautavaara. Juhlat siirtyivät sitten leikkikentän esiintymislavalle, kun puutalotehdas paloi. Tapio oli myös leikkikentällä laulamassa.Seurasimme Tapiota juhlapaikalle, ja sitten hän pysähtyi ostamaan jäätelöä. Emme viitsineet jäädä siihen noolaamaan.

Yhtiöllä oli myös suuri maatila, josta vain navettarakennus on jäljellä.Tilanhoitajana oli Onni Peteri.Maatilalla oli paljon lehmiä, jotka myytiin huutokaupalla, kun tila lopetettiin. Tippa silmässä olin huutokaupassa. En kuitenkaan huutanut lehmää.Maitoa olimme hakeneet navetalta monta vuotta,ja se oli oikeaa ja hyvää maitoa. Puintiaikoina navetalta myytiin myös jauhoja,ostin monet rieskajauhot sieltä.Yhtiöllä oli isot perunamaat, viljapellot ja isot apilaiset heinikot, jossa lehmien aitaukset olivat.Mahtava näky,kun komeat sarvipäiset lehmät olivat laitumella.

Sahan edustalla meressä oli suuria tukkinippuja, joita tuotiin sinne autoilla,hinaajalaivoilla ja junalla. Tukkeja oli valtavasti Ne olivat lähellä Taskisen rantaa, ja me kävimme sukeltelemassa niiden päältä. Kerran olin hukkua ja siihen loppui minun sukelteluni.

Sahalaisia.preview

Junalla tuotiin myös sahatavaraa,kuivaa ja märkää. Tätini laski montako vaunua tuotiin märkää sahatavaraa, koska hänen miehensä oli taaplari. Täti halusi aina tietää montako vaunua tuli märkää tavaraa,jotta hän tiesi suurinpiirtein kuinka kauan hänen mieheltään menisi töissä tapulien taaplaamisessa. Kerran satoi niin paljon lunta,että työntekijöiden piti mennä lapioimaan rautatietä auki.Minun Pateniemessäni oli Ouluyhtiöllä joka talvi hiihtokilpailut ja urheiluseuroilla myös,missä minä olin ahkerasti mukana. Järjestimme itse umpihankihiihtokilpailuja. Pääsimme hiihtämään paljon ja jäitä myöten kävimme Virpiniemessä laskemassa mäkiä.Lienenkö syntynyt sukset jalassa,kun 2-vuotiaasta olen hiihtänyt tähän ikään asti joka talvi. Olen aina odottanut talvea innolla.Oli meillä myös painikilpailuja ja jalkapallo-otteluita. Jalkapallona oli papereista käärittyjä nyttyröitä, jotka sidottiin naruilla,kun ei palloja ollut. Rooppipalloa ja kilikkiä pelattin myös ahkerasti Simpsonin saunan seinää vasten.Romaanitkin pysähtyivät katselemaan painia,kun meidän pihalla oli kilpailut menossa, ja he hurrasivat.

Minun lapsuuteni muistot Pateniemestä ovat punaiset ja keltaiset mökit, harmaat saunat ja aitat,lammas pihalla määkymässä, sika navetan läävässä,pojat kaneille ruohoa nykimässä, isät heiniä niittämässä, romaaniperhe hevosineen kylätiellä,huivipäiset mummot pitämässä porinapiiriä aamulla kaupan edessä ja odottamassa kaupan oven avautumista. Kesät olivat ennen kuumempia, ihmiset iloisempia ja naapurit tunsivat toisensa. Avain naulassa ovenpielessä riippumassa.Ennen oli hyvä vanha Pateniemi,ihana Pateniemi jota muistelen lämmöllä. Nyt on vain kiireiset ihmiset ja autot,joilla huristellaan pienetkin matkat.Ja paljon naapureita, jotka eivät tunne toisiaan.

Meinasihan minustakin tulla muhoslainen,kun äitini kuoltua veljeni ja minut vietiin Muhoksen mummolaan, mutta puolentoista vuoden kuluttua isä haki meidät takaisin Pateniemeen.Oli hyvä, että minusta ei tullut muhoslaista, kun Muhoksella sammakotkin ovat sarvipäisiä. Pateniemessä en ole nähnyt yhtään sarvipäistä sammakkoa.

Nämä ovat osa minun lapsuuteni muistoja oikeasta, vanhasta, ihanasta Pateniemestä.

Kielo Karvonen