Myllymatka

Sota-aikana, varsinkin jatkosodan vuosina 1941-1945, oli ruuasta pula. Korttiannokset olivat monesti riittämättömiä. Niinpä kotirintamalla pyrittiin joskus, isompaan ja pienempään vääryyttä tehden, hankkimaan ylimmääräistä syötävää. Pateniemessäkin monet mökkiläiset kasvattivat sikoja ja lampaita, joillakin oli lehmä ja kaksikin. Useimmilla oli perunamaa ja jos oli maata sen verran enemmän, viljeltiin leivän jatkeeksi ohraa ja vehnää.

Kansanhuolto valvoi ja piti kirjaa joka pitäjässä kaikesta lihan ja viljan tuotannosta. Tuottajan piti ilmoittaa tuotteensa kansanhuollolle joka sitten määräsi yleiseen kulutukseen luovutettavat määrät. Tämä johti siihen, että varsinkin mökkiläiset pimittivät tuotteensa.

Kotonani kasvatettiin lampaiden ja lehmän lisäksi vähän ohraa ja vehnää. Niitä ei ilmoitettu kansanhuoltoon. Tästä johtuen ei voitu hakea kansanhuollosta jauhatuslupaa mylläriä varten. Meillä oli tiedossa, että jauhatusluvan voi korvata antamalla pimeästi myllärille tupakka-askin. Isälläni oli tupakkakortti vain sen takia, että tupakka oli monesti rahaa arvokkaampaa ”mustassa pörsissä”.

Kaupoissa ei aina ollut tupakkaa kortillakaan saatavissa. Sitä saattoi tulla kerran viikossa käyvän kuorman mukana pieni määrä, joka samantien loppui. Kun saimme kuulla päivän joilloin tupakkaa saattaa tulla, lähdin heti aamulla jonoon. Siellä ei tarvinnut yksin jonottaa, kauppa oli täynnä akkoja, olivat myös kuulleet kuorman tulosta. Jonotus saattoi kestää usean tunnin, sain samalla kuulla kaikki kylän juorut. Kun sitten kuorma tuli ja sain sen Kulta-Leima pillitupakka-askin, saatoin olla tyytyväinen.

Kellossa, kotoani oli n. 4km päässä mylly, jossa meidän vähäiset jyvät jauhatettiin. Minun homma oli tehdä myllyreissu joka tapahtui lumikelillä. Jyväsäkki n. 50kg, pantiin vesikelkkaan jonka kanssa minä tallustelin myllyyn. Perillä joutui melkein aina odottamaan vuoroansa. Antaessani myllärille ”jauhatusluvan” sain samalla tietää vuoroni. Tupakka-aski piti tietysti antaa kahdenkesken. Myllytuvassa oli aina ukkoja vuoroaan odottamassa, tupa oli täynnä enimmäkseen kessun savua. Ukot kehuivat kessujaan ja antoivat toisilleen maistiaisia. Monet kasvattivat ja jalostivat kessunsa itse.

Kun vuoroni tuli, mylläri nosti säkkini yläkertaan ja tyhjensi sen tuuttiin. Jauhot tulivat alakertaan niille varattuun säkkiin. Saatuani jauhosäkin kelkkaan, palailin samaa tietä kotiin. Tie oli suurelta osin vain hevosella ajettavaa ja saattoi olla talvella tukossa kun ei ollut aurattu. Jotta saimme säkillisen jyviä jauhoiksi, meni siihen minulla mukavasti kaksi päivää. Yksi päivä meni tupakan hankinnassa, toinen myllymatkalla.

Seppo Keränen

 

Mainokset