Maailman suurin puinen purjealus

Tavanomaiselle ja normaalille merenkululle sattuu aina yllätyksiä, jotka voisivat ikävälläkin tavalla sotkea selviä suunnitelmia. Tietenkin voi sattua tapauksia, joitten seuraukset eivät ole vakavaa laatua, mutta kuitenkin tuottavat hankaluuksia. Erään tälläisen tapauksen parissa liikkuu tämänkertainen ”välähdyksemme”.

Vuonna 1937 marraskuun lopulla saapui Pateniemen satamaan suuri virolainen purjelaiva ”Mihkel” nimeltään. Tämä alus oli siihen aikaan maailman suurin puusta valmistettu purjelaiva. Nelimastoinen, taisi olla takilansa perusteella aivan fregatti-luokkaan kuuluva, mustaksi tervattu mertenkyntäjä. Laiva oli todella purjelaiva, sillä siinä ei ollut minkään laatuista apumoottoria. Mihkel teki hyvin useasti matkoja juuri pohjois-Suomen satamiin. Sen kippari eli hienommin sanottuna kapteeni osasi puhua hyvin suomea ja tunsi tämä puolen vesireitit tarkoin. Väittelipä hän väyläyasioista luotsienkin kanssa.

Laivaa alettiin lastata totuttuun tapaan, se otti 600 std puutavaraa. Sää kylmeni nopeasti ja jäät alkoi muodostua uhkaavasti. Lastausta kiirehdittiin niin paljon kuin mahdollista, jotta laiva olisi kerennyt ”väljille vesille”, ennen kuin se olisi myöhäistä. Lastaus lopetettiin eräänä lauantai iltana klo 16.00 ja tyhjät proomut vietiin pois. Pakkanen alkoi kiristyä ja tuuli oli pohjoisessa. Sää teki tehtävänsä, jääkerros vahveni hitaasti mutta varmasti. Koko sunnuntaiseudun taivas pysyi kirkkaana ja loppuvaiheissa näytti mittari 20 astetta. Maanantai aamuna päästiin laivalle kävellen. Siinä sitä oltiin, puusta tehtyä purjelaivaa ei niin vaan hinattu silloisilla hinaajavoimilla jäiden läpi avoveteen ja tuskinpa siinä olisi hinattavakaan kestänyt.

Tehtiin suunnitelmia, miten pälkähästä olisi päästy, mutta Mihkel oli jäissä ja pysyi paikallaan. Kapteeni totesi keskusteltuaan ensin varustamonsa kanssa, että tänne kait sitä pitää paatti jättää talvehtimaan. Niin alkoi epätavallinen ja kieltämättä erikoislaatuinen puuha Mihkelin historiassa. Miehistö laittoi laivaa talvikuntoon pakkasten paukkuessa päivisin nurkissa ja revontulien loimutessa öisin.

Kaikki tuulessa, pakkasessa ja lumessa mahdollisesti vioittuvat laitteet, purjeet tietenkin etunenässä otettiin huolella pois ja pantiin talvisäilöön. Liikkuvat osat rasvattiin ja niin oli merten purjehtija talviasussaan Pateniemen satamassa. Miehistö pakkasi henkilökohtaiset varusteensa ja matkusti yhtä matruusia lukuunottamatta kotimaahansa. Yksi mies jäi siis talvenajaksi huolto- ja vartiointitehtäviin. Hänelle oli järjestetty talvikäyttöön sopiva hytti asuinsijaksi.

Kevään tehdessä tuloaan tämä vartiomies alkoi kunnostaa alusta purjehduskuntoon. Pohjanlahden vapauduttua jääpeitteestään, oli jo aikaisemmin saapunut miehistö kunnostanut Mihkelin purjehdusvalmiiksi, ja niin laiva hinattiin avomerelle ja puutavaralasti lähti ”tuulen viemänä”, kylläkin puoli vuotta myöhästyneenä määräsatamaansa kohti.

Muistinvälähdyksiä vanhasta Pateniemestä, kirjoittajana Kalle