Kauppahuone Bergbom

Oli erittäin tavallista 1700- ja 1800-luvuilla, että Pohjanlahden rannikkokaupungeissa syntyi rikkaita kauppiassukuja. Oulussa niitä oli useampia. Rikkain näistä oli kuitenkin Bergbomin suku, joka luultavasti oli Suomen rikkaimpia sukuja 1800-luvulla. Bergbomin suku tulee ilmeisesti Södermanlandista, Mälarlaaksosta. Asiakirjat menevät tuonne 1600-luvulle. Silloin Johan Bergbomista ( Kock-nimeltään) tehtiin ”pehtori”. Hänestä tuli Näveqvarnin ruukin pehtori.

Suku muutti Pohjanlahden Itäpuolelle ja täällä syntyi poika Erik (30.4.1688) Porissa. Erik Bergbom loi uraansa Kruunupyyn kunnassa. Se oli 1600- ja 1700-luvuilla huomattava keskus. Olihan paikkakunnalla valtakunnan ehkä suurin veneveistämö, Cronoholmenin veistämö. Lisäksi kunnasta siirtyi jatkuvasti timpureita Karlskronaan ja valtion sotalaiva veistämöön.

Erik Bergbom (1688-1771) avioitui Maria Fonseliuksen (1709-79) kanssa ja heille syntyi 5 lasta. Kolmesta tuli eri sukuhaarojen kantaisiä, jotka veivät Bergbomin nimeä eteenpäin suurmiesten merkeissä. Elias Bergbom (1736-86), Gustaf Eriksson Bergbom (1742-1820) ja Jacob Bergbom (1745-95).

Elias Bergbomin sukuhaarasta on lähtöisin monta suurmiestä Suomen historiassa. Hänen pojanpoikansa Johan Erik Bergbom (1796-1869) oli senaattori. Hänen poikansa Karl Johan, myöhemmin Kaarlo Bergbom (1843-1906) oli suomenkielisen teatterin perustajia. Hänen toimestaan syntyi Suomen kansallisteatteri v. 1872. Sisar Emelie Bergbom (1834-1905) oli teatteri-ihminen heltasta kantapäähän, veljensä Kaarlon kannattaja ja teatterin rahastonhoitaja. Erik Ossian Bergbom (1845-1917) edellisten veli toimi tie- ja vesilaitoksen ylijohtajana. Hänet aateloitiin 1903 Wuorenheimo nimellä.

Palaataan vielä Elias Bergbomiin ja hänen ammattiinsa, hän toimi lääninkamreerina. Jacob Bergbomin sukuhaarasta voidaan mainita Fredrik Bergbom, joka toimi filosofian professorina vanhassa Turun Akatemiassa ja myöskin rehtorina 1825-26. Täten voidaan todeta, että Bergbomin suku on ollut vaikuttajina Suomen kulttuuri- ja yhteiskuntaelämässä, varsinkin suur-ruhtinaskuntakautena.


Gustaf Eriksson Bergbom (1742-1821)

Gustaf Eriksson Bergbom, syntyi Kruunupyyssä 16.12.1742 ja avioitui vuonna 1779, Maria Berguddin kanssa. Gustaf toimi tähän aikaan kuninkaallisena rahastonhoitajana Kruunupyyssä. Eräs syy joka vaikutti siihen, että Bergbom oli halukas muuttamaan Oulun seudulle löytyy siitä, että hänen vaimonsa isä Carl Gustaf Bergudd toimi Haukiputaalla manttaalikomissaarina ja äiti Catharina oli Siniuksia.

Kun Gustaf Eriksson Bergbom sai Oulusta kruunuvoudin viran ja hän muutti Ouluun 1774. Muutaman vuoden kuluttua hän muutti Haukiputaalle, josta osti Granlund-nimisen tilan. Gustaf ja Maria Bergbomille syntyi kolme lasta:

  • Carl-Eric 1780
  • Maria Gustafva 1782
  • Gustaf 1785

 

Perheonni jäi lyhyeksi, Carl-Eric sekä Maria Gustafva kuolivat molemmat vuonna 1787 tuberkuloosiin. Äiti Maria jätti maailman vuonna 1788, Haukiputaalla. Leskimies Bergbom ja hänen poikansa asuivat neljännessä korttelissa Oulussa ja piika Liisa hoiti taloutta. Vanha herra Bergbom kuoli vuonna 1820. Jätetään hänet rauhaan ja katsomme kunka nuori Gustaf (1785-1860) kasvoi ja varttui sen ajan Oulussa.


Gustaf Bergbom (1785-1860)

Gustaf vihittiin Katharina eli Carin Sofia Hortulan kanssa vuonna 1816. Katharina synnytti perheelle viisi lasta, kaksi poikaa ja kolme tyttöä:

  • Maria Gustafva (1817-1859)
  • Johan Gustaf (1818-1893)
  • Catharina Sofia (1820-1869)
  • Charlotta (1821-1891)
  • Carl-Eric (1824-1876)

 

Gustaf Bergbomin varallisuus karttui jatkuvasti ja Oulun palo 1822 oli oikeastaan ensimmäinen takaisku kauppahuoneelle. Vaikka Oulun palo söi suuren osan kaupunkia ja myöskin omaisuutta täytyy muistaa, että elettiin melko alkeellisissa asunnoissa. Talot olivat puurakennuksia ja siten helposti korvattavissa, koska rakennusmateriaali oli ihan ”nurkan takana”. Bergbom aloittikin rakennustyöt heti. Vaikka Bergbomilla oli kauppayhteyksiä eri paikkakuntiin sisäsuomessa niin Kuopio oli vilkkain ja tärkein. Muuhun Suomeen kauppasuhteet suuntautuivat lähinnä Helsinkiin ja Turkuun. Ulkomaankauppa kävi suurelti Saksaan ja Tukholmaan karkeasti ottaen, Saksan Lyypekkiin.

Tässä yhteydessä voidaan mainita, että Bergbomilla oli ystäviä ja tuttavia liki jokaisessa kaupungissa Pohjanlahden länsirannikolla. Mutta eräs seikka, jota kannattaa pitää mielessä ja josta Bergbomin kauppahuone sai valtavia tuloja oli hänen aluksilla tapahtuva kauttakulkuliikenne. Alukset kävivät Pietarissa, Baltian maiden satamissa, Lontoossa, Hollanissa ja jopa Yhdysvalloissa. Moneen vuoteen eivät laivat edes käyneet Suomessa, puhumattakaan Oulusta. Tästä liiketoiminnasta Gustaf Bergbomille myönnettiin kauppaneuvoksen titteli vuonna 1834.

Krimin sota (1853-56) oli suurin taloudellinen vastoinkäyminen Bergbomin kauppahuoneen historiassa. Englantilaiset polttivat 2.6.1854 Varjakalla ja Tervahovilla mm. rakenteilla olevia aluksia, puutavaraa, tervaa ym. Mutta muutaman vuoden kuluttua Bergbomin varallisuus oli ennallaan ja kauppahuone entistä vauraampi.

Pienenä seikkana voidaan todeta, että Krimin sodan syttyessä, Johan Gustaf Bergbom siirsi kauppalaivastoaan Hampurin lipun alle. Itse hän sai Altonan kauppaoikeudet, näin hän säästi aluksensa, joten Bergbomin kauppalaivasto säilyi melkein koskemattomana. 1830-luvulla Bergbomin kauppahuoneeseen kuului 14 alusta. Melkein kaikki oli rakennettu Oulussa. 1850-luvulla Gustaf luovutti melkein kaikki alukset pojilleen Johan Gustafille ja Carl-Ericille. Pari alusta jäi isän nimeen, mutta pojat rakennuttivat 14 alusta, joten kauppalaivastoon kuului n. 30 alusta. Suurin osa aluksista harjoittivat kauttakulkuliikennettä ulkomailla ja kävivät erittäin harvoin Oulussa. Tästä muodostui suurin tulonlähde kauppahuoneelle.


Gustaf Bergbomin viimeinen vuosi

Lars G. von Bonsdorffin teoksen Kommerserådetin mukaan. Serkku Marie Junnelius kirjoittaa lokakuussa 1859 viimeisen kirjeensä G. Bergbomille. Marie ilmaisee tyytyväisyytensä siitä, että G.Bergbomin terveys on ollut siinä määrin parempi, että hän on antanut soudattaa itsensä aina Toppilan salmeen asti ja lisää vielä: ”merihän on oikea elementtisi, siellä sinä voit hengittää”. Siunaus tapahtui mahdollisesti kirkossa, josta kulkue siirtyi Ståhleborgin hautauspaikalle. Kirstu vainajan tovomuksen mukaisesti laskettiin isänsä viereen. Muistomerkki tuli varustaa kaiverruksella, josta ei arvattu ennakoida, että Bergbom kuolisi vaimonsa jälkeen. Niiden tulisi sopivin sanoin ilmoittaa: ”Tässä lepää vierekkäin isä ja poika kuin kaksi veljestä, yhtä huolehtivaisia varattomista ja avuntarpeessa olevista”.


G&C Bergbomin kauppahuone

Gustaf Bergbomin kuoltua v.1860, molemmat pojat jatkoivat kauppahuoneen toimintaa. Pojat perustivat G & C Bergbomin kauppahuoneen. On huomioitavaa, että vasta poikien aikana varallisuus karttui nopeammin. Sahateollisuus ja laivankuljetukset astuivat voimakkaasti etualalle. Carl-Ericin kuoltua vuonna 1876, Johan Gustafista tuli yksinomistaja ja kauppahuoneen johtaja. Hänen tarmokkuutensa johti myöskin siihen, että hänestäkin tuli kauppaneuvos. Lyhyesti voidaan mainita seuraavaa. Bergbomin haltuun siirtyivät kokonaan tai osittain seuraavat sahalaitokset:

  • Kestilän saha, Ii 1858
  • Taivalkosken saha 1860
  • Sahasaaren saha, Oulu 1871
  • Pateniemen saha, 1873
  • Korkeasaaren saha, Oulu 1873 ja 1879
  • Saaren ja Louetputaan sahat, Tervola 1884
  • Maunun höyrysaha, Haukipudas1886
  • Koitelin vanha vesisaha, 1887
  • Karihaaran höyrysaha, Kemi 1890
  • Kemin Puutavara Oy, 1893
  • Meltauksen saha, Rovaniemi
  • Kynkään saha, Lovojoki

Muut yritykset:

  • Ämmän ja Kurimon Rautaruukit, 1850
  • Pateniemen veneveistämö, Kello 1865

Työnantajina Bergbomit olivat Oulun suurimpia. He olivat myös kulttuurin ystäviä ja tukivat sitä eri tavoin.

Carl-Eric Silvander

Mainokset