Ensimmäinen tilipussi

Muistelen täsä aikaa jollonka ei tiijetty pankkien muovikorteista mittään, eikä tilit menny suoraan roskapankkiin niin ku nykyään. Ne jajettiin tilipäivänä suoraan kätteen.

Se oli jatkosovan aikaa v. 1942, oltiin päästy Risuniityn kansakoulusta kesälomalle. Minä olin sillon 12 vuojen ikänen, asuin sillon Patelassa Piimäperällä. Siellä oli sillon penskoja enämpi ku nykyään, pojallupujaki oli toistakymmentä. Osa minua vähä vanahempia, osa nuorempia tai samanikäsiä. Me aina kokkoonnuttiin johonki pellaamaan pallia, röksää, oltiin potalla ja tietenki uitiin palijo ku ranta oli lähellä. Tämmösiä kerettiin harrastamaan usseimmiten iltasin ja pyhäsin. Arkipäivinä oli monella kotitöitä, oli parkin kerruuta hälläpuuksi, lehtikerppujen tekua, potun panua, heinätöitä ja palijo muuta.

Taisi olla joku pyhäpäivä alakukesästä ku meitä oli taas usiampia lupuja kerrääntynyt porukkaan. Mukana oli naapurin Tane, mua vuotta vanahempi. Tane oli päässy Pateniemen sahalle töihin, sano olevasa tukkipuolella uittamasa. Se oli vähä leuhkana siitä. Sen isäki oli sielä ja se oli kuulema järijestäny Tanelle hyvän ja suoran keksinvarren. Meillä ruukas olla aina taskuisa kaikellaista, meijän mielestä tärkijöitä esineitä, vääriä nauloja, pottarenkaita ja tietysti ritsat jokkaisella. Niitä aarteita sitte toisille näyteltiin. Kerran Tane otti lompsansa esille, ei siinä palijo rahhaa ollu. Liekkö ollu joku hilikku ja kymmenpenninen röksärahhaa, tili ku piti antaa kotia. Sitte se otti lompsasta esille semmosen ruskian pahvilapun josa oli reikiä. Tane sano, että se on tilikortti ja siihen tilinjakaja naksauttaa tongeilla reiän, aina ku se antaa tilipussin. Anto se Tane minunki käjestä sitä kattua. Se tilikortti oli arvonmerkki ja me nuoremmat oltiin tietenki vähä kattelisia. Sillon minä itekseni aattelin, että vuojen päästä minullaki on oma tilikortti lompsasa.

Sitten tuli vuosi 1943, sota jatku etelleen. Patelan sahallaki oli työmiehistä pula, varsinki kesäaikaan ku miehet oli sovasa. Meijän porukasa vanahimmat, jokka oli päässeet taas kesätöihin sanovat, että kannattaa mennä kyselemään kyllä ne ottaa meleko nuoriaki. Sillon me päätimmä Vilikin kans, se kuulu meijän porukkaan, että lähetään seuraavana päivänä käymään sahalla. Minä olin sillon 13 vuojen ikänen, Vilikki oli vähä nuorempi. Meitä neuvottiin menemään Rantin Jöstan puhheille, se oli sahan pomo. Kaverit tiesi kans, että Ranti ei ota koskaan ensimmäisellä kerralla, mutta ottaa se kyllä ku jaksaa käyvä aina uuvestaan. Niin kävi meillekki, päästiin kolomannella kerralla. Me jouvuttiin tekemään sahasa kaikellaisia sekahommia, muhien lapioitia ja semmosta. Sitte ku oltiin tehty muutaman päivä töitä, Ranti käski meijän mennä hakkeen kontuurista tilikortti. Kortin haku oli toinen tärkiä tapahtuma meille, työn kysyminen ja työhönpääsy oli ensimmäinen. Konttuurissa otettiin lakit päästä, niinku kotona oli neuvottu. Mehän saimma tilikortit ja niitä tietysti illalla kavereille näyteltiin.

Sitte koitti se tärkein tapahtuma eli tilipäivä. Meillä oli Vilikin kansa tievosa, että tilit jajetaan töijen päättymisen jäläkeen lauantaina sahan ruokalan kartanolla. Sinne oli kertynyt hirviästi työväkiä ja minua jännitti, että ossaanko oikein menetellä ku mun vuoro tullee. Päätin kattua muista mallia. Kohta sinne tuli jakajat, palomestari ja palopäällikkö alakovat huutaan nimiä. Mulla oli tilikortti valamiina käjesä ja kun mun nimi huuvettiin huusin, että täälä, niin ku olin toistenki kuullu huutavan. Sitte annon tilikortin palomestarille, se naksauttii siihen tongilla reijän ja sitte sain palopäälliköltä tilipussin ja kortin takasi. Vähä mullä taisi siinä käsi vapista, ei sen takia ettenkö olis sen eestä töitä teheny. 47:n työvuojen aikana ehin saaha monta tilipussia ja tiliä, mutta eellä kerrottu oli mieleenpainuvin.

Seppo Keränen

Mainokset